Leiri paikalla on tunnelmaa.

Herppes! Minä täällä, Anni! Päivittelen blokiani minkä kerkeän täältä työ leiriltä. Mieli on hieman maassa suhteettoman kovan työn raatamisesta johon minun kaltainen nainen ei vaan kerta kaikkiaan ole tottunut.
Mul on tosi ikävä Jurria, Kepeä, Makea, Karria, Taksaa, Jarskaa, Tuijaa, Ritvaa ja Pesaria. Sit täällä ei oikee oo aina kenttää mun nokialaiselle, joka on malliltaan 1610 jonka ostin Kaken tekniikkatalosta -30% “hyväkaiffari” alennuksella. Mutta nyt näin keskipäivällä on yleensä hyvät kentät. Mutta tässä on joitain tunnelman vangitsevia kuvia leiriltä.

“ain laulain työtäs tee, trallallalalaaaaa”

Pakottavat käymään suihkussa vaikkei siellä edes ole saatana Linna samppoota. “zuppa duppa, oz tä uuda?!”

Yritin kertalleen kokeilla josko kenialaiset geenini avittaisi minut juoksu voittoon noista uniformusista sonneista

Ilta yhdeksältä pitää mennä kiltisti tuutimaan ettei paha ja rankka näkki syö meitä.

Kuvassa näkyy minun avara yksiö jossa on auto maatti ilmastointi. Vartiakin on aina vieressä. aivan kuin olisin joku pritni tai leidi kaka.

Niinku näette ilmeistäni niin ei täällä ole helppoa. Kaikki huutaa mulle ja nälvii ja hakkaa ja uhkailee ja sanoo juttuja jotka ei oo totta. hmph!
..Alan kuulostamaan joltain hippikommarimaailmanparantajalta joka ruikuttaa aina, mutta sellainen ei sovi kaltaiselleni leidille, Annille!
Onhan täällä ollut toisinaan ihan mukaavaakin 😉 hih hih 😉 Leirin johtajaa en ole päässyt vielä näkemään kuin ohi mennen, hän vaikuttaa melko namukkaalta kikkeliltä. Letukkani väpättää aina kun näen hänet.

Ottaa, Antaa, Loppuun asti jaksaa työntää!

Mut sori nyt kun ei tullu mukaan vaihto vaatetta niin ei oikein voi arvostella noita vaatteita. Mitä mieltä olette yksiöstäni. Minähän olen tosiaan etsinyt uutta asuntoa pidemmän aikaan.
PS. Ouh, seiv mi mai loordi.